On tää vauvakuumeilu sitten hassua. Mielialat menee ylösalas ihan miten sattuu. Välillä on hyvä olla ja välillä taas ei.

Nyt ollaan uudessa kierrossa ja odotellaan otollisia päiviä. Lämpöjähän mä mittailin pari kiertoa, mutta sen päätin nyt lopettaa. Mittari ei sanonut mitään, ei siitä mittaamisesta tullut kuin vihaiseksi. Parempi olla mittailematta. Jos ei ovuloi, ni sit ei, ja jos natsaa ni natsaa. Yritys on kova.

Hyvä kaverini ilmotti tossa olevansa raskaana. Jotenkin olen kokenut, etten enää näitä asioita sure. Että ollutta ja mennyttä, nyt katotaan eteenpäin. Mutta kun tuo sen kertoi, ja vielä totesi, että just pari viikkoa aiemmin vaan päättivät miehen kanssa, että kattovat tuleeko. Ni juu, kun se sen sanoi, ni mulle tuli kamalan paha mieli. Oikein sillälailla ykskaks. Oli pakko mennä hetkeksi karkuun ja tirauttaa pari kyyneltä. Harmittaa ihan hirveesti etten osannut vaan olla. Koska olenhan mä iloinen kaverin puolesta. Ei sais omia viboja siihen sotkea. Surku on nyt se, että eilen kuulin, että raskauden jatkuminen on epävarmaa. Ultrassa ei ollut mitään, mutta kierto niin epäsäännöllinen että odottelevat vielä. Ni tästä asiasta mulle tuli vielä tuplasti pahempi olo. Mikä ihme siinä on, että ympärillä näitä keskenmenoja nyt on? Toivotaan, ettei tuo olisi mennyt kesken mutta... Todella toivon. Perjantaina on kaverilla seuraava lekuri. Jää nähtäväksi.

Ai niin, loman jälkeen kun avasin tän ni mun taustasta oli kadonneet säärenkuva. Vaihdoin tällaset pliitut kivet tilalle. Ehkä mä kokeilen tulisko sääret takas jos taas jossain kohtaa vaihdan.