No nyt kun blogi on ni enhän mä malta mennä nukkumaan kirjoittamatta itse aiheesta.

Eli asioista, joiden takia koko blogin perustin.

Kuka minä olen? Olen siis 33v nainen. Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä 10v nyt syksyllä. Meillä on jo kaksi lasta. 6v ja 8v. Toinen menee nyt syksyllä tokalle, toinen ekalle. (siinä toinen kirjotuksenaihe, byhyy, kuopukseni menee kouluun).


Minä haluan vauvan. Tai noh, aika oli kypsä jo vuosi sitten. Poistatin kierukan ja kuksmuks, mies petiin. Ja hupsista,  taas tuli kuin tarjottimella eteenkannettuna, eka kierto ja oho, raskaustesti näytti plussaa. Jebajee. Vaan kuinkas kävi? rv 7+3 alkoin pieniverenvuoto, menin lääkärin ja kas, se vauva ei ollut jaksanut pidemmälle.

Olin ihan hölmistynyt, että häh? Ei mulle ole käyny näin, mä olen saanut aina kaiken? Noh, sit aattelin, että niinkai sitten, eiku uutta putkeen.

Neljä kiertoa ja HUPS, taas olin raskaana. toki tuossa tuo neljäkin jo tuntui mukamas piiiitkältä. Nyt aattelin, että joooh, yks km on ihan vakiojuttu, ei tässä hätää. Mutta;  Rv 7+3 alkoi vuotaa taaaaas. Kyllä se kirpas, siinä vkl väänsin itkua. Maanantaina ryntäsin kättärille. Ajattelin, että en perkele maksa yksityiselle jotta katsoisi että juuh kuollu on. Ottivat kättärisllä sisään, kattoivat, ja pentele, siellä oli syke. Mä olin että HÄH? Sitte ne sano, että vuoto on normaalia, älä nyt turhaan tänne ravaile.

Vuoto jatku. Mä olin että ihme juttu, mutta aattelin, että kai se sit ON normaalia. Ja tuli rakenneultra rv 12. Ja kas, todettiin, että rv 7+ on delannu. Se mua nyt jälkeenpäin nyppii, että MIKSI se ei voinu delata jo silloin heti rv7, kun kävin. Miksi sen piti siellä olla vielä monta vikkoa ennenkuin huomattiin.

Toka keskenmeno otti jo tiukemmalle. Varmaan noin viikko oli vaikeeta itketti yms. Mutta ei enää. Nyt siitä on jo 7 viikkoa. En mä jaksa jäädä suremaan sellaista, mitä mulla ei ole. Mä keskityn siihen, mitä on ja toivon lisää. Välillä mietin, että olenko tunnekylmä kun en sure ja märise, en mieti laskettuja aikoja yms ja pohdi mistä jään paitsi. Näin se vaan on. Elämä on.

Nyt on sitten yhdet menkat ollu keskenmenon jälkeen, seuraavat alkaa vajaan viikon päästä. Ja alkaa varmasti, vaikka ollaan miehen kanssa bylsitty ja eiehkästy. Kävin lekurissa pitkän jälkivuodon takia kierron puolessavälissä, totes, että ei ole ovulaatiota. Olen myös huviksen seurannut lämpöjä, ei ole tapahtunut mitään. Eli uus kierto uudet kujeet.