Välillä tuntuu, että olen ainoa, jolla ei vielä ole lomaa ollut. Ei kukaan muu enää kököta työpaikalla. Ja minä olen niiiiiiin loman tarpeessa. Minä en tiedä mikä sen tekee, onko se nämä vastoinkäymiset talven ja kevään aikana vai mikä? Jos kaikki olisi mennyt niinkuin toivon, ni minähän olisin jo pidemmällä lomalla, äitiyslomalla.

Vielä tämän viikon kun jaksaisi. Pakkohan se on. Töissä vielä menis, jos ois töitä. Mutta kun ei ole. Täällä kohta kaks kuukautta on tullut istuttua ja istuttua ja istuttua. Hyvä tilanne minulla on sillai, että on tossa yks kolleega jolla on vielä vähemmän homma, eikä lomaa lainaakn. Mulla sentään on yksi projekti meneillään. Mutta kun olen niiin helvetin tehokas, ni eihän se paljoa aikaa vie.

Pomo tosin luulee, että olen hajalla jo hommista. Se on ihan pihalla, ei se reppana tiedä yhtään mitä me alamaiset tehdään. Jos minusta joskus tulee pomo, ni minä haluan kyllä tietää mitä tapahtuu. Tuo on tuollainen mietiskelijä, se pohtii ja visioi. Harmi vaan, ettei noi visiot toteudu. Ja vaikeahan se on visioida jos ei tiedä nykytilaa?

Tarttee varmaan mennä lounastauolle.